Brückendorfer Viper

Index

Rotu: Dobermann
Nimi: Brückendorfer Viper
Synt.: 13.3.2005

kastroitu uros (kastraatio 4/2008)

Tittelit: JK2, HK2, BH, TK1

Sisarukset:
(U) Vicox, Viasco, Vigor
(N) Vinha, Virago, Vitesse

Lue lisää... >>

Koirani Antero toivottaa tervetulleeksi sivuilleen ja tutustumaan itseensä ja perheeseensä.

Etsin mukavaa lemmikki- ja harrastuskoiraa parin dobermannittoman vuoden jälkeen ja kuullessani Anteron pentueesta, varasin itselleni vielä ajatuksen asteella olevista pennuista "sopivan uroksen". Anteron vanhemmat eivät olleet minulle ennestään tuttuja, mutta luotin siihen, että sukutaulussa esiintyvät saksalaisen käyttökoirajalostuksen helmet eivät voi tuottaa vain sutta ja sekundaa.

Antero muutti meille vappuna 2005 synnyinkodistaan Jämsänkoskelta. Kaikki pennut olivat reippaita, rohkeita ja hyvinhoidettuja, mutta Anteroon tutustuessani se tuntui minulle sopivimmalta koiralta. Antero oli roteva, hyvä syömään, sillä oli voimakas oma tahto ja se vaikutti itsenäiseltä ja aikaansaavalta. En erehtynyt pennun luonteessa, tosin ensimmäisen vuoden nämä samat, sinänsä hienot luonteenpiirteet aiheuttivat tuskaa ja ahdistusta ohjaajassa.

Antero on ollut kaupunkiolosuhteissa ja lapsiperheessä oivallinen koira. Se on luotettavan oloinen ja normaalielämässä vaikuttaa vakaalta ja pelottomalta. Antero on nuoresta kulkenut myös mukanani töissä ratsutalleilla. Se on kohdannut uudet asiat itsenäisesti, vailla jatkuvaa tukea ja ohjeistusta ja on pärjännyt oikein mukavasti. Talleilla se on opiskellut myös monia pieniä töitä, jotka eivät kuulu palveluskoiran perusrepertuaariin.

Aikuisella iällä Anterossa on ilmennyt halu vartioida omaa aluettaan. Vieraat koira kuuluvat sen mielestä ehdottomasti toisiin osoitteisiin, vaikka se ystäväkoiriensa kanssa edelleen on hyvin sosiaalinen. Antero pitää hyvää huolta omaksi laumakseen kokemista, mutta on mieluiten se, joka johtaa.

Raskain puoli Anterossa on ollut dominanssi yhdistettynä taistelutahtoon. Antero osaa olla kova poika kiukuttelemaan ja joskus olemme kasvokkain irvistelleetkin.

Vaikka hankin koiran aina ensisijaisesti lemmikiksi ja seurakseni, arvostan hyviä palveluskoiran ominaisuuksia ja yritän kouluttaa koiraani kokeisiinkin. Antero on startannut kilpauraansa jäljellä, haussa ja tottelevaisuuskokeessa. Se käyttää hyvin nenäänsä, on jäljestäessään sitkeä ja omatoiminen. Haussa Antero ilmaisee haukkumalla; tämä on makukysymys, itse pidän haukkuvaa koiraa rullakoiraa parempana. Maastolajien koulutus on ollut helppoa aina siihen pisteeseen saakka, kunnes ohjattavuutta kaivattaisiin hieman enemmän. Tottelevaisuus ei ole yhteinen suosikkimme - pokkurointi on Anterolle hieman vierasta, mutta olen tyytyväinen, jos se suorittaa luotettavasti ja innokkaasti.

Anteron parhaina puolina pidän tasaisuutta, taistelutahtoa ja toimintakykyä. Se on hyvin leikkisä, utelias ja kantaa mielellään mitä tahansa tavaraa. Kovasti pehmeä se ei myöskään ole. Viettiominaisuuksiltaan se on vähintään kohtuullinen; laumavietti on ollut vahvistettavissa lujaksi, saalista saisi olla enemmänkin, aggressioalueella se viihtyy erinomaisesti ja on riittävän vahva. Dobermanniksi se on kuitenkin erittäin hyvä koira ja sen suorituskyvyn rajat ovat vielä kovin kaukana siitä, minkälaatuisia tuloksia se on saanut.

Koulutuksessa käytän vanhanaikaisia menetelmiä; luotan ensisijaisesti laumaviettiin ja pallonheittoon. Ne ovat hyviä koulutustapoja laiskalle ja kehnolle joka lajin karvalakkiharrastajalle. Omaan ajatukseeni koulutuksesta kuuluu myös kohtuullisuus; jos koira ei ole koulutettavissa tavalliseen harrastukseen järkevällä ajankäytöllä ja työmäärällä - pitäen sisällään luonnollisella pakolla kouluttamisen - se jäisi minulta kouluttamatta. En pidä sellaisesta koirasta.

Antero on ollut perusterve. Luustoltaan se on kuvattu priimaksi hieman yli vuoden ikäisenä. Anteron silmistä löydettiin kaihi hieman yli puolen vuoden ikäisenä; se on harmillista, mutta ei ole aiheuttanut toistaiseksi haittaa. Sillä ei ole ollut rasittavia vatsa- tai iho-ongelmia, se voi syödä kaikkea ja pitää itsensä kunnossa liikkumalla paljon. Fyysisesti ja psyykkisesti se vaikuttaa vankalta ja kestävältä.

Antero kastroitiin huhtikuussa 2008 toistuvien eturauhastulehduksien ja yliseksuaalisen käytöksen vuoksi.

Kaikkiaan olen tyytyväinen koiraani. Sitä ei ole kasvatettu silmällä pitäen valionarvoja tai SM-kisoja, vaan pidetty perhekoirana ja parhaana ystävänä unohtamatta palveluskoiran perustarvetta - tehdä työtä ohjaajansa kanssa. Teemme yhdessä pitkiä metsälenkkejä, pyöräilemme, käymme vieraisilla, uimassa ja hiihtelemässä. Antero nukkuu vieressäni, kulkee mukanani ja osallistuu jokaiseen mahdolliseen puuhaan. Yhteistä aikaa ja kilometrejä meillä on nyt jo takana enemmän kuin monella koiralla ohjaajansa kanssa koko elinikänään - toivon, että Antero saa elää pitkän ja onnellisen elämän kanssamme :)